Tietoa Viklasaaresta

Sukuseuran vuosikokouksessa 2005 Veli Pakarinen ja Jorma Nissinen toivat esiin
ajatuksen, että seura voisi hankkia Viklasaaren tai osan siitä omistukseensa
joko ostamalla tai lahjoitusten kautta. Kokous valtuutti hallituksen tutkimaan
ajatusta lahjoituksen pohjalta. Raimo Pakarinen kävi elokuun 22 päivänä 2006
Rääkkylän kunnan toimistossa kyselemään, mistä Viklasaaren omistajat
saadaan selville. Sieltä hänet neuvottiin menemään Joensuuhun Pohjois-Karjalan
maanmittauskonttoriin, missä on kaikkien maanomistajien tiedot. Täältä selvisi,
että saarella on yhteensä 29 omistajaa.

Tämän jälkeen tammikuussa 2007 lähetettiin kysely kaikille saaren osakkaille, olisivatko he
halukkaita lahjoittamaan osuutensa sukuseuralle. Myönteisiä vastauksia tuli 8
kpl. Tältä pohjalta sukuseuran vuosikokouksessa 2007 asetettiin toimikunta,
jonka tehtäväksi tuli ottaa selvää, vieläkö nämä kahdeksan olisivat halukkaita
lahjoittamaan osuutensa sukuseuralle. Kaikki kahdeksan olivat edelleen tällä
kannalla. Niinpä heitä pyydettiin valtuuttamaan joku osakkaista
kaupantekotilaisuuteen 28.4.2008 Joensuuhun. Tässä tilaisuudessa lahjoittajien
puolesta läsnä oli Jorma Nissinen ja Eero Pakarinen sekä sukuseuran puolesta
Arto Pakarinen, Pirjo Rahunen ja Jukka Hirvonen. Lainhuuto näihin osuuksiin
saatiin 16.06.2008.

Vikla-niminen saari sijaitsee Rääkkylän pitäjässä Vihin kylässä Suur-Onkamon Hasonselän
länsilaidalla, noin 300 metriä mantereesta. Viklasaaren pituus on runsaat 200
metriä ja leveimmillään saari on vähän yli 100 metriä. Lähimmät saaret ovat
Mustalaisluoto, Suursaari eli nykykartoissa Suurisaari sekä Heinäsaari.
Vikla-nimen saari lienee saanut nimensä nykyisin vikloina tunnetuista
kahlaajalinnuista. Saari on ollut ikiaikainen kalastajien ja kyläläisten
tulipaikka, jossa on keitetty monet kahvit ja rantakalat, selvitelty monet
verkot ja puhkastu (perattu) melkoinen määrä kaloja. Ilmeisesti tästä
kalastajien - jotka varmaan usein olivat Vihin Pakarisia - yhteiskäytöstä johtuen
saari on jätetty jakamatta, kun Pakaristen kantatilaa on lohkottu aikojen
saatossa, viime aikoina usein myös kesämökkitonteiksi. Tästä syystä
omistusosuus saaresta on ollut lähes 30 tilalla, joista 8 omistajaa on
28.4.2008 luovuttanut osuutensa Pakaristen sukuseuralle. Pakaristen sukuseuran
omistaman tilan nimi Viklasaaressa on nyt Viklapakari.

Saari on ollut melko pieni ennen järvenlaskua 1930-luvun alussa, jolloin
Onkamojärven pintaa laskettiin vajaan metrin. Omistajat eivät liene lunastaneet
vesijättömaita, joten rantavyöhyke saattaa kuulua edelleen vesialueen
jakokunnalle, joka on nykyiseltä nimeltään osakaskunta. Käytännössä sillä ei
ole merkitystä, miten omistus jakaantuu ja ketkä ovat omistajia, koska saarelle ei saa
rakentaa mitään pysyvää rakennusta eikä puuston arvo ole merkittävä. Viklasaari
on näin edelleen yhteisessä virkistyskäytössä ja luonnontilaisena monenlaisten kasvien ja
eläinten suojelualue.

Saari on rehevää lehtimetsälehtoa, rannoilla on kapea tervaleppävyöhyke, kuten
useimmilla muillakin järven saarilla. Alueen poikkeuksellisesta rehevyydestä
kertoo se, että läheisessä Suurisaaressa, jota myös Tikansaareksi kutsutaan, on
parin hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, jossa kasvaa ilmeisesti Suomen
pohjoisin niinipuu- eli metsälehmusmetsikkö. Siellä on satoja suurikokoisia
luonnonvaraisesti syntyneitä lehmuksia, jotka ovat menestyneet erinomaisesti.
Myös muualla Onkamojärven alueella on yksittäisiä lehmuksia ja puuryhmiä, mutta
näin suuri yhtenäinen lehmusmetsikkö on harvinainen koko Suomessa. Viklasaaren
nuotiopaikan vieressä on harvinaisen suuri, ikivanha, monilatvainen koivu,
josta aikoinaan on revitty tuohta sytykkeeksi nuotioon ja nuoret ovat
kaivertaneet puukonkärjellä siihen nimikirjaimiansa. Silti se uhmaa edelleen
aikaa ja talvimyrskyjä ja voisi varmaan kertoa monta tarinaa saaressa kävijöistä.
Viklasaaressa ja ympäristössä pesivät monet yleiset lehtometsien linnut ja
vesilinnut, mutta myös harvinaisemmat linnut, kuten laulujoutsen, pikkulokki ja
viirupöllö. Läheisessä Heinäsaaressa on oleskellut majavia, jotka ovat
kaataneet rantapuita evääkseen. Mantereen puolella oleskelee useampikin majava ja ne rakentelevat ojiin patoja pitääkseen pesiensä suuaukon veden alla.

Pakaristen sukuseuran kesätapaaminen pidettiin 12.7.2008 Viklasaaressa rantakalan ja
nokipannukahvin merkeissä. Ohjelmassa oli esitelmiä ja haitarinsoittoa ja lisäksi osallistujat tutustuivat tähän Pakaristen yhteiseen saareen, jonne voi vastaisuudessakin tulla nauttimaan
maisemista, luonnosta ja hyvistä kalavesistä.

Vuosikokouksen 2013 jälkeen käytiin pienellä porukalla katsastamassa Viklasaaren rantautumispaikan läheisyyteen jo rakennettu ekohuussi ja kuultiin suunnitelmat jatkorakentamisesta.

Viklasaaren kehittämiseksi on sukuseura nimennyt toimikunnan, joka on suunnitellut ja rakentanut saareen ekohuussin, rantautumislaiturin ja järeätekoisen laavun grillauspaikkoineen ja -välineineen. Laavu valmistui lopullisesti kesällä 2018.

Laavu- ja laituritarvikkeet on saatu lahjoituksina ja rakentaminen on tehty talkootyönä Jorma Nissisen johdolla.

Viklasaareen pääsemiseksi on suunnitteilla sukuseuran yhteiskäyttöisen veneen hankinta, jolloin veneettömätkin sukuseuralaiset pääsevät nauttimaan Viklasaaren mainiosta rantautumispaikasta.


Kaikki ideat Viklasaaren kehittämiseksi ovat tervetulleita, jotta saaresta saataisiin toimiva paikka luonto- ja kalaretkille ja vaikkapa taas Pakaristen suvun kesätapahtumille.

Pidetään Vikla luonnontilaisena ja siistinä, viedään roskat pois, jotta tulevatkin kävijät ja sukupolvet saavat aitoja elämyksiä vapaasta ja puhtaasta järviluonnosta!


Sukuseura haluaa kiittää kaikkia lahjoituksensa antajia ja talkooporukoita!


Teksti Erkki Pakarinen ja Aulis Laasonen